perjantai 13. maaliskuuta 2009

Teatteridiiva

Tänään aamulenkillä vaanin ja härnäsin Rekkua kuten tavallista. Mutta Rekku olikin päättänyt, että tällä aamulenkillä hän ei suvaitse napsimista tai kiilailua: hän kaatoi minut maahan ja kieritti lumessa joka kerta, kun yritin hyökätä. Kun Rekku pöllytti minua jo varmaan neljättä kertaa, keksin lopettaa tuon minua kertakaikkiaan nöyryyttävän kohtelun oveluudella. Päätin teeskennellä, että loukkaan oikean takatassuni!

Kiljaisin kamalasti ja nousin ylös kolmella jalalla surkeasti uikuttaen. Tämä tomikin loistavasti: Rekku jätti minut rauhaan ja meni menojaan. Jatkoin varmuuden vuoksi lenkkiä kuitenkin kolmella tassulla hassusti hyppien ja hiljaa vingahdellen. Sitten käännyin surkeana katsomaan isäntää, joka tuli perässäni polulla. Luimistelin korvilla ja uikutin takatassua ilmassa roikottaen. "Katso nyt mitä paha Rekku teki minulle!"

Mutta isäntäpä ei mennytkään niin helposti halpaan kuin Rekku! Hän sanoi minulle vain "menemene!" ja viuhtoi kädellään. Joten laitoin hetimiten kiltisti neljännenkin tassuni maahan ja jatkoin matkaa iloisesti, uikuttamatta ja nilkuttamatta jolkottaen.

Täytyy ehkä vielä hieman hioa noita näyttelijäntaitojani. Ehkä kysyn neuvoa joltain italialaiselta jalkapalloilijalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti