Bertan luona kylässä

Viime sunnuntaina (tänään on jo tiistai, siis treenipäivä taas) kävin Vartsalassa tapaamassa Berttaa. Me olemme Bertan kanssa jo oikeastaan vanhoja tuttuja ja tulemme hyvin toimeen, vaikka olemmekin molemmat narttuja ja hän on minua monta, monta vuotta vanhempi. Ehkäpä hyvä kemiamme johtuu juuri siitä, koska silloin ei synny kilpailutilanteita. Tai sitten se on vain paimenkoirien välistä ystävyyttä.


Bertta ei tykkää siitä, että hänen leluhinsa kajotaan ilman hänen nimenomaista lupaansa. Tässä hän kyttää minua pöydän alla kongiaan vahtien.


Niinpä minä odottelen diplomaattisesti eteisen puolella. Tarkkailen tietysti tilannetta hyvin huolellisesti, sillä punainen kongi on myös minun suosikkini.


Päätän hurmata Bertan esittämällä kuuluisan mato-imitaationi. Hän on niin häkeltynyt, että yksinkertaisesti unohtaa kongin vahtimisen!


Pian Bertta onkin aivan myyty. Hän ei ole vielä kovin etevä matona, mutta minä neuvon mielelläni. Jalkojen ja korvien asennossa on vielä hiottavaa.


Leikin jälkeen saimme vilvoitella terassilla tuulta nuuhkien ja oravien sekä lintujen puuhia seuraillen.

Oikea sunnuntaimeininki. (Kuvat E.M.)