Musta "isoveljeni" sileäkarvainen noutaja Rekku kuoli eilen sunnuntaina. Rekku meni aamulenkin jälkeen lempipaikkaansa pihanurmikolle, kävi makaamaan ja lakkasi hengittämästä. Isäntä ja emäntä peittelivät Rekun lämpimään vilttiin ja veivät hänet pois. Viime viikkoina Rekku oli ehkä vaikuttanut vähän normaalia väsyneemmältä, mutta eihän hän mikään nuori poika enää ollut, jo yhdeksän vuotta.
Talo tuntuu nyt oudon tyhjältä kun yksi laumasta on poissa. Minä ymmärrän hyvin isännän ja emännän surua ja osaan lohduttaa heitä. Minunkin tulee Rekkua ikävä, onhan hän ollut osa laumaani jo ihan pennusta asti, ja tulimme aina niin hyvin toimeen. Hyvästi Rekku, toivottavasti tapaamme vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti